En lopeta ku oon väsyny, lopetan ku oon valmis
Kuukausi vierähti, eikä tullut yhtään postausta eilisen postausta lukuunottamatta. Ysiluokka, niin paljon kiireitä ja koulujuttuja etten ole ehtinyt edes hetkeksikään istahtaa koneen äärelle. Moni postaus niin myöhässä, että pakko tunkea kaikki tapahtunut samaan syssyyn. Koko toukokuu tulee olemaan erittäin kiireistä aikaa, mutta kirjoittelen aina kuin vain ehdin. Ei kauaa enää kesälomaan. Koiraharrastuksen kulta-aikaa, itsellä ainakin kesä täynnä koiramaisia juttuja. Ainakin riittää sitten kerrottavaa ja kirjoitettavaa.
Muttah, yli vuoden näyttelytauon jälkeen avattiin tämän vuoden näyttelykausi Tervolan ryhmiksessä 15.4. Kyseiseen näyttelyyn ilmoitin Alman sekä Jamin, mutta lääkityksen vuoksi Jamin jätin pois ja lähdettiinkin aamulla yhdeksän aikoihin kohti Lapinniemen koulukeskusta kera akkakoiran. Tarkoituksena miittailla Eve, sekä Suvi paikan päällä.
Huono maku jäi suuhun Tornion ryhmiksestä 20.2.2016, ja siksi kovalla jännityksellä olin ollut koko edellisen päivän, sekä yön ja vielä aamunkin. Alma tuolloin ei omistanut korvia ja kiskoi sinne tänne kehässä. Kehätottumusta kaipaili tuomarin mukaan. Vasta nyt uskalsin lähinnä pakotuksen alaisena ilmoittaa tuon sitten nuorten luokkaan.
Paikalle saavuttiin vähän ennen yhtätoista. Koko paikka oli täynnä koiria, eikä sisätiloissa mahtunut melkein edes liikkumaan. Alma yllätti heti positiivisesti olemalla rauhallinen oma itsensä kuten kotonakin. Eveen sekä suomenpystykorva Daraan törmättiin paikan päällä. Suvikin tuli kera ennestään tutun Ellin kanssa kuvailemaan. Paikalla oli myöskin sukulaiseni kera oman kettukoiransa Ritan kanssa.
Kehään kutsuttiin hieman ennen kahtatoista nuorten luokan ainoina. Tuomari kopeloi Almaa, käski juosta varmaankin kymmeniä kertoja kehää ympäri. Pelkäsin jo, että koirakin kyllästyy. Vaan ei se kyllästynyt. Esiintyi loppuun asti häntä pystyssä. Kehän pohja oli hieman liukasta materiaalia, ja Alma muutaman kertaa liukasteli. Seisoi mallikkaasti, ja meinasin pakahtua ilosta kun tuomari antoi erinomaisen, että lisäksi myöskin sertin arvoisen.
Rita sai jälkeemme erinomaisen, ja ainoana SA:n saaneena asteltiin uudelleen kehään. Kerran kerettiin kehä ympäri juosta, ja jo tuomari julistikin Alman rotunsa parhaaksi ja lykkäsi käteen lisäksi vielä sertin! Ei voi sanoin kuvailla sitä sen hetkistä riemua. Ruma ankanpoikanen sai sertin, omg!
"Rotutyyppi erinomainen. Sopusuhtainen, näyttävä narttu. Liikkuu erittäin hyvin. Oikeamuotoinen pää. Rungon mittasuhteet oikeat. Hyvä pysty häntä. Hieman kaulanahkaa. Erittäin hyvä karvapeite. Hyvä selkä. Hyvät raajat. Vankka hyvä luusto"
- Esko Nummijärvi, NUO ERI NUK1 SA PN1 SERT ROP
Ryhmäkehiä jäätiin odottelemaan, ja Even kanssa pissatettiin koiria. Jälkeen kolmen kutsuttiin kehään esiarvosteluun. Ryhmäkehän tuomaroi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Ryhmäkehässä vain kolme koirakkoa meidän lisäksi, joten automaattinen RYP4 meille, kuten esiarvostelussa jo arvelinkin. Harvemmin kettukoirat ryhmäkehissä pärjäävät. Lopputulos siis NUO ERI NUK1 SA PN1 SERT ROP RYP4. Erittäin ylpeä sai koirasta olla! Näyttelykärpänen purasi, Muurolaan lähdetäänkin metsästelemään toista sertiä 20.5.
Alman kanssa kuitenkin ennätettiin kehään asti. Suville kokemukseksi Alma lähti Lapsi & koira -kehään. Kimpassa olivat kuudensia yhdeksästä, ei paha! Kehät menivät ikävästi päällekkäin, mutta pienellä viiveellä pääsin itsekin kehään. Alma ahdistui LK -kehässä jostain syystä ja se vaikutti siihen edelleen isoissa aikuisissa. Ravi oli joksenkin laiskaa, häntää se ei kehdannut enää nostaa, ja tuomariakin se väisti. Kiinnostus sillä tasoa nolla. Parikehässä saatiinkin sininen nauha. Eve ja Tiuku nappasivat punaisen nauhan isoissa pennuissa.
Nauhakehässä olikin reilusti yli parisenkymmentä koiraa. Tuomari yksitellen käski vielä koirakkojen menemään edestakaisin. Aika varma olin jo, että tiputaan ekojen joukossa. Kun sitten tuomari rupesi koirakkoja tiputtelemaan pois, pian olikin enää meidän lisäksi kolme koirakkoa. Ihan älytöntä. Alman ahdistuneisuudesta ja motivaation puuttumisesta huolimatta tuomari päätti meidät sijoittaa neljänsiksi! SIN4 siis lopullinen tulos. Kehäkettu väsymyksestä huolimatta jaksoi loppuun asti reippaasti!
Viimeiseksi ehkä kaikista huolestuttavin uutinen. Ehdin jo tänään ja eilettäin ilosta riemuita ja jaella kuvia Maisasta. Kasvattajalta kuitenkin sain viestiä tänään iltapäivällä, jossa kerrottiin Maisan tirskuneen sieraimen kautta maitoa imetyksen yhteydessä muutamaan otteeseen. Surullista kuultavaa. Kitalakihalkio ollut yksi pelonaihe. Pentu kuitenkin on elinvoimainen, ja kasvaa hurjaa vauhtia, joten tuntuu todella hullulta ajatella, että sillä olisi kitalakihalkio. Jokseenkin jopa mahdottomalta. Maisa tällä hetkellä samaa kokoluokkaa suurimman uroksen kanssa. Kitalakihalkion oireita ovat muun muassa painon tippuminen, sekä yleiskunnon heikkeneminen. Yleensä maidon tirskauttelu sieraimen kautta alkaa jo heti syntymän jälkeen. Maisa lähinnä kaikkia näitä oireita vastaan, satunnaista maidon tirskauttelua lukuunottamatta. Kasvattaja oli suuhun kurkannut, eikä ainakaan silmien nähtävissä ollut halkiota.
Epätietoisuus on tuskaa. Maanantaiaamuksi kasvattaja oli saanut ajan eläinlääkäriin. Googletin paljon netistä, mutten löytänyt paljoakaan vastauksia. Löysin kuitenkin muutamia samantapaisia kokemuksia, jolloin pentu ruvennut sieraimen kautta pukkaamaan maitoa ulos imetysvaiheessa. Kyseisille pennuille diagnosoitiin loppujen lopuksi vain ahneus, kun muuta syytä ei löytynyt. Maisa on kuulema todella ahne. Joten voi hyvinkin olla, että syynä onkin vain neidin ahneus. Maanantaihin asti silti täytynee elää epätietoisuuden kera. En varmasti saa öitäkään nukutuksi. Haluaisin vain pienen valkovarvasprinsessani terveenä kotiin heinäkuussa.
Jamin kerkesin ennen sairauden diagnosointia ilmoittaa Pellon ryhmänäyttelyyn. Mutta koska ystäväni oli oman koiransa Mallan kyseiseen näyttelyyn ilmoittanut, päätin lähteä seuraksi ja tueksi mukaan. Jami lähti matkaan turistiksi. 22.4 aamulla starttasi auto ennen kahdeksaa ja ehkä hieman liian aikaisin lähdettiin. Suomenlapinkoirien kehät etenivät aika hitaasti ja saatiin seisoskella reilusti yli kolmisen tuntia. Jami käyttäytyi paikan päällä rauhallisesti. Sen kehtaa kyllä ottaa minne tahansa mukaan, todella sopeutuvainen koira. Ystäväni koira Malla kävi itse tosiaan kehässä pyörähtämässä tuloksena JUN-EH.
Eipä ollut kehäilymeiningit vielä siinä, vappuna ennätettiin vielä Rovaniemelle mätsäriin kera Alman ja Kodan. Koda lähti mukaan vain tutustumismielessä, nyt kun vihdoin rokotustenkin myötä pystyy koiratapahtumissa turisteilemaan. Varmasti moni sai makeat naurut kun kuunteli Kodan "Haluantuonnehaluansinnehaluankaikkialle" -esitystä. Hullun outoja ovat nämä sakuärrierit. Paikalle ennätti myöskin Eve kera lainakoiransa Tiukun, ja Suvi sekä Elisa kera Ellin.
Alman kanssa kuitenkin ennätettiin kehään asti. Suville kokemukseksi Alma lähti Lapsi & koira -kehään. Kimpassa olivat kuudensia yhdeksästä, ei paha! Kehät menivät ikävästi päällekkäin, mutta pienellä viiveellä pääsin itsekin kehään. Alma ahdistui LK -kehässä jostain syystä ja se vaikutti siihen edelleen isoissa aikuisissa. Ravi oli joksenkin laiskaa, häntää se ei kehdannut enää nostaa, ja tuomariakin se väisti. Kiinnostus sillä tasoa nolla. Parikehässä saatiinkin sininen nauha. Eve ja Tiuku nappasivat punaisen nauhan isoissa pennuissa.
Nauhakehässä olikin reilusti yli parisenkymmentä koiraa. Tuomari yksitellen käski vielä koirakkojen menemään edestakaisin. Aika varma olin jo, että tiputaan ekojen joukossa. Kun sitten tuomari rupesi koirakkoja tiputtelemaan pois, pian olikin enää meidän lisäksi kolme koirakkoa. Ihan älytöntä. Alman ahdistuneisuudesta ja motivaation puuttumisesta huolimatta tuomari päätti meidät sijoittaa neljänsiksi! SIN4 siis lopullinen tulos. Kehäkettu väsymyksestä huolimatta jaksoi loppuun asti reippaasti!
Mitä kuuluu Susitievaan? Siperianhuskyosasto kutistunut, suurinosa huskyista läheneet kohti uusia koteja. Tarkkaa lukumäärää en osaa sanoa kun en ole muistanut nyt kysellä, mutta ilmeisesti vielä muutaman tarkoitus lähteä.
 |
| © Heidi L. |
Epätietoisuus on tuskaa. Maanantaiaamuksi kasvattaja oli saanut ajan eläinlääkäriin. Googletin paljon netistä, mutten löytänyt paljoakaan vastauksia. Löysin kuitenkin muutamia samantapaisia kokemuksia, jolloin pentu ruvennut sieraimen kautta pukkaamaan maitoa ulos imetysvaiheessa. Kyseisille pennuille diagnosoitiin loppujen lopuksi vain ahneus, kun muuta syytä ei löytynyt. Maisa on kuulema todella ahne. Joten voi hyvinkin olla, että syynä onkin vain neidin ahneus. Maanantaihin asti silti täytynee elää epätietoisuuden kera. En varmasti saa öitäkään nukutuksi. Haluaisin vain pienen valkovarvasprinsessani terveenä kotiin heinäkuussa.
Kommentit
Lähetä kommentti